No, mitäpä minä sitten sain aikaiseksi? No, kutoa hurautin ystävälleni Merjalle (hei vaan "Marttuli", jos tätä luet) tuollaisen samanlaisen huppusen, kuin itsellänikin on (kuva ja malli-info löytyvät aikaisemmista postauksista). Sitä oli niin kiva tehdä, että intoni ilossa kudoin vielä tyttärellekin vastaavanlaisen luumunpunaisena. Ja lanka on edelleen samaa, ihanaa Rowania. Pelkäsin ensin, ettei malli tule esiin näin tummassa langassa, mutta mitä vielä; malli toimii tässäkin värissä oikein kivasti.
Kuvat on otettu vastavalolla ja itselaukaisulla, joten osa on laadultaan vähän ...hmmm...Samoin kuvauspaikka on koko ajan sama, mikä tekee kuvista vähän tylsiä. En viitsinyt alkaa kameran jalustaa siirtelemään ja tälläämään itse kameraa uuteen asentoon. Puolisoa taas en halua alkuunkaan pyytää näihin kuvaushommiin, kun häneltä jää aina huomaamatta ne pienet, mutta tärkeät yksityiskohdat, jotka minusta pitäisi olla kuvaushetkellä kunnolla ja kunnossa. Ja sitten kaikki pitäisi käydä vielä tosi nopeasiti! Mites teillä? Kuvaatteko itse, vai onko kotona omasta takaa semmoinen aarre, kuin kuvausassistentti?
Tuo tupsu on minusta tosi kiva yksityiskohta.
Sitten siitä "vähän vanhasta": Äitini oli nuorempana varsinainen "puikkohirmu"; aina joku käsityö meneillään. Löysin taannoin hänen kaappinsa uumenista tällaisen virkatun, turkoosin värisen puseron, puuvillaisen. Äiti teki tämän joskus 1980-luvulla, ja tätä on myös pidetty paljon - eikä tämä siitä huolimatta ole mennyt miksikään; on kuin uusi. Tässä kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti