Tämä oli nyt ihan pakko tehdä. Oma blogi neulomuksille. Aikaisemmin kutomistuotokseni lähimenneisyydestä olivat Nukkekoti Rauhaniemen sivuilla, mutta se ei vain jotenkin toiminut. Ja kun aviosiippani, emeritus mainonnan suunnittelija ja copywriter, heitti ohi kulkiessaan lonkalta blogilleni oivallisen nimen, niin se oli sitten siinä.
Tällä hetkellä on kaksikin mielenkiintoista hommaa meneillään. Tilasin Sirkka Könösen "Metsä kukkii" -neulepaketin, ja siitä on jo etukappale valmis, takakappalekin loppusuoralla. Aluksi kyllä hirvitti puseron valtava koko, mutta turha oli pelko. Teen S-koon ja kudon aika napakkaa neulosta, joten ihan hyvältä näyttää mitoituskin, eli on just kivan, reilun villajumpperin mittainen, sellainen tunikamainen. Lankoja tuli iso pussillinen, ja vyyhtien kerimiseen meni tovi jos toinenkin. Värit ovat syötävän ihanat, materiaali 100% villaa. Täydellistä!
Kirjoneulepuseroa en aikaisemmin ole tehnytkään, joten aluksi neulominen oli melkoista takkuamista, kutomista ja purkamista. Etukappaleen valmistumiseen meni aikaa 3 viikkoa ja 2 päivää. Takakappaleen kanssa ollaan tehty jo sinunkaupat, joten purkuhommia on ollut aikaisempaan verrattuna huomattavasti vähemmän.
Maalaushommia en ole malttanut juuri tehdä, kun olen tämän puseron kanssa ihan liekeissä. On aika jännittynyt ja uteliaskin olo, minkälainen lopputulos tästä mahtaa syntyä. Ehtiiköhän vielä tälle sesongille...
Kakkosprojektina on sitten tämmöinen juttu. Kun silmät menevät ristiin Metsä kukkii -puseron malliruudukolla, siirryn rentoutumaan toisenlaisiin puikkoihn. Tätä työtä on paras tehdä sängyn päällä koko hökötys sylissä. Tästä tulee meille torkkupeiton prototyyppi, ja paras tekniikka on vielä hakusessa...
