torstai 23. maaliskuuta 2017

"PIENI" VÄLIPROKKIS

Huppuviitta

Malli: Stepanie Dosen
Lanka: Rowan Big Wool, 100 % merinovilla
Puikot:10 mm
Loppufiilis: aaahh, miten suloisen lämmin!

 
Olen palelevaista sorttia, joten tästä  ihanasta huppuviitasta tuli heti lempivaatteeni. Tämä on niin mieluinen, että teen vielä toisen, eri värisen. Viitta on Rowanin 100 % merinovillaa ja se neulotaan tasona etu- ja takakappale yhtenä kappaleena.



METSÄ KUKKII - VIHDOINKIN

METSÄ KUKKII
Malli: Sirkka Könönen
Lanka: Pirkka-lanka, puhdasta uutta villaa
Puikot: 3 mm ja 4 mm
Lopputulos: Onnistumisen ilo on huikeaa


Tässä se nyt on, minun varsinainen diplomityöni! Aivan mahtava tunne, kieltämättä! Ja tästä tuli mielestäni aivan ihana!  Pusero on ollut valmiina nappeja vaille jo tovin, ja välillä piti tehdä ihan muuta, kuin kirjoneuletta.  Kauluksen kanssa oli vähän vääntämistä, ja ihme kyllä, luumuväri loppui pari ohjeen mukaista cm vaille kesken. Lopputulokseen se ei vaikuttanut, mutta ihmettelen vähän... Koko on S, ja kudoin normaalia vähän napakampaa, mutta silti. Värienhän pitäisi riittää jopa kokoon L. Muita keriä jäi sitten senkin edestä, tummansinistä on vielä vyyhdilläkin kerimättä, samoin tummanvihreää.

Tämä mallihan on ohjeen mukaan kieltämättä aika valtava, ja 155 cm:lle naisihmiselle luulisi sen olevan täysin mahdoton vaate. Kudoin täysin ohjeitten mukaan, suositelluilla puikoilla, silmukkamäärillä ja kaikilla kuvioilla. Takaraivossa kyti kieltämättä välillä epäilys, tuleeko tästä liian iso meikäläiselle. Mutta ei! Pituus on mielestäni sopiva, tunikamittainen, ja hihat juuri oikean levyiset näyttämättä suhteettomilta. Luulen, että napakassa neuleessa on se pelastus, etten luonut kokoa "jättiläinen". Olen todella tyytyväinen ja nautin onnistumisen ilosta!

Tässä pari kuvaa onnellisesta metsänomistajasta.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

PERHOSJAHDISSA

PERHOSIA KÄMMENELLÄ
Malli: Stephanie Dosen
Lanka: Sachenmayr Merino Extrafine 170 (100% merinovilla), Rowan Kidsilk Haze (70% super kid mohair, 30% silkki)
Puikot: 3 mm ja 4 mm
Lopputulos: Tosi söpöthän näistä tuli


Viime päivät ovat menneet perhosjahdissa.Kyllä. Ja ilman haavia! Kaksi isompaa sieppasin molempiin kämmeniini, ja kaksi pikkuruista rohkelikkoa päätti tulla tervehtimään muuten vaan.




Eli kirjoneulepuseron välissä tein tyttärelleni Annalle perhoskämmekkäät lämmittämään palelevia käsiä. Lanka on aivan ihanan pehmoista  ja nopsaa neuloa. Kämmekkäistä tuli niin kivat ja ihanat, että päätin tehdä itselleni samanlaiset.

lauantai 18. helmikuuta 2017

PAKON SANELEMA JUTTU


Tämä oli nyt ihan pakko tehdä. Oma blogi neulomuksille. Aikaisemmin kutomistuotokseni lähimenneisyydestä olivat Nukkekoti Rauhaniemen sivuilla, mutta se ei vain jotenkin toiminut. Ja kun aviosiippani, emeritus mainonnan suunnittelija ja copywriter, heitti ohi kulkiessaan lonkalta blogilleni oivallisen nimen, niin se oli sitten siinä.

Tällä hetkellä on kaksikin mielenkiintoista hommaa meneillään. Tilasin Sirkka Könösen "Metsä kukkii" -neulepaketin, ja siitä on jo etukappale valmis, takakappalekin loppusuoralla. Aluksi kyllä hirvitti puseron valtava koko, mutta turha oli pelko. Teen S-koon ja kudon aika napakkaa neulosta, joten ihan hyvältä näyttää mitoituskin, eli on just kivan, reilun villajumpperin mittainen, sellainen tunikamainen. Lankoja tuli iso pussillinen, ja vyyhtien kerimiseen meni tovi jos toinenkin. Värit ovat syötävän ihanat, materiaali 100% villaa. Täydellistä!



Kirjoneulepuseroa en aikaisemmin ole tehnytkään, joten aluksi neulominen oli melkoista takkuamista, kutomista ja purkamista. Etukappaleen valmistumiseen meni aikaa 3 viikkoa ja 2 päivää. Takakappaleen kanssa ollaan tehty jo sinunkaupat, joten purkuhommia on ollut aikaisempaan verrattuna huomattavasti vähemmän.



Maalaushommia en ole malttanut juuri tehdä, kun olen tämän puseron kanssa ihan liekeissä. On aika jännittynyt ja uteliaskin olo, minkälainen lopputulos tästä mahtaa syntyä. Ehtiiköhän vielä tälle sesongille...

Kakkosprojektina on sitten tämmöinen juttu. Kun silmät menevät ristiin Metsä kukkii -puseron malliruudukolla, siirryn rentoutumaan toisenlaisiin puikkoihn. Tätä työtä on paras tehdä sängyn päällä koko hökötys sylissä. Tästä tulee meille torkkupeiton prototyyppi, ja paras tekniikka on vielä hakusessa...